Mörkö

14.5 2013

Mörkö on kaksivuotias suomenpystykorvan ja bullterrierin sekoitus, leikattu uros. Mörkö on aivan ihana koira, jos vain molossikoirista pitää. Mörkö on iloinen, vanhaluonteinen, kovapäinen ja aktiivinen koira, joka tarvitsee vahvan johtajan ja selkeät rajat. Tietysti rakkautta ja hellyyttä unohtamatta. 

Mörkö tulee hyvin toimeen kaikenlaisten koirien kanssa. Koirapuistossakin kaveri leikkii kaikkien koirien kanssa, olivat ne sitten isoja tai pieniä. Riitaa se ei haasta, eikä ole myöskään vastannut haasteeseen. Myös lasten kanssa Mörkö tulee toimeen mahtavasti. Se ei puolusta laisinkaan mitään omia lelujaan tai herkkujaan. Lapsi (tai kuka vain, koira tai ihminen) saa ottaa Möröltä vaikka makkarapalan suusta eikä se tuumaa mitään, irrottaa vain otteensa. Bullille tyypilliseen tapaan, Möröllä on myös hyvin korkea kipukynnys, ja aivan äärettömän pitkä pinna. 

Mörkö on ihmisen paras ystävä. Koirat eivät ole sille niin tärkeitä kun ihmiset ja se hakee läheisyyttä kaiken aikaa. Mörkö tykkäisi olla jatkuvasti ihmisen vieressä ja päällä, eikä näytä ymmärtävän, että 30 kiloinen koira on vähän suuri sylikoiraksi. Mörkö on selkeästi "yhden ihmisen koira" ja leimautuu voimakkaasti.  

Kun Mörkö tuli yhdistykselle, sillä ei ollut ollut mitään rajoja eikä minkäänlaista kuria. Se ei myöskään näyttänyt osaavan käskyjä. Koulutus on nyt aloitettu ja Mörkö on hyvin nopea oppimaaan ja tekee kaiken hyvin innokkaasti. Se on täysin sisäsiisti ja osaa nyt peruskäskyt. Vielä se on vähän liian innokas ja energinen. Se ilmenee helposti mm hyppimisenä ihmistä päin ja "jutteluna". Möröllä kun on kovasti asiaa kaiken aikaa, se juttelee, vinkuu, urahtelee, murahtelee, hakukahtelee jne. Mutta ei aivan vaivaksi asti. Pojalla nyt vaan sattuu olemaan asiaa. Mörkö tarvitsee siis aktiivisen kodin ja paljon koulutusta ja tekemistä. 

Mörkö tarvitsee siis hyvin selkeät rajat ja johdonmukaisuutta. Vaikka se on nyt oppinut kävelemään remmissä nätisti, niin lasten lenkitettäväksi siitä ei koskaan ole. Se on hyvin voimakas koira ja voi yhtäkkiä päättää mennä jonnekkin, tai kokeilla että saisikohan nyt vetää. Mörkö jaksaa touhuta pihalla ja opetella uusia juttuja, mutta kykenee myös rauhoittumaan sisällä. Sisällä se on usein oikea sohvaperuna. 

Möröllä kesti aika kauan sopeutua sijaiskotiinsa. Ensimmäiset päivät menivät aivan totaalisesti rajojen kokeilussa ja vinkumisessa. Mörkö haki omaa paikaansa selkeästi. Sitten kun se sopeutui niin koirasta tuli aivan mahtava. Mörkö tuskin pystyy kuitenkaan olemaan vapaana pidettävä koira. Se ei näytä pysyvän pihassa ollenkaan vaan karkaa saman tien ja lähtee seikkailemaan omia polkujaan. Ei ole väliä missä ihminen menee, eikä kukaan ole ilmeisesti sille kertonut että koirilla on yleensä reviiri.